Onnellisuus kaunistaa

Katselin viime lauantaina Supernannyn uudet opit- ohjelmaa, ja jakson yhtenä teemana oli lasten ulkonäköpaineet. Radiossa on myös useita kertoja puhuttu tästä samasta aiheesta, ja onhan sitä koluttu mediassa muutenkin. Liian monet ala-asteikäiset lapset ovat omaksuneet eri laihdutusmenetelmät, ja nyt tapetilla on karppaaminen. Siitä on lasten keskuudessa tullut trendi, voisiko jopa sanoa että joillekin siitä on tullut jopa pakkomeille, kun koulun ruokalassa jopa 7-vuotiaat pikkutytöt laskevat ruoan kalorimäärää ja sanovat etteivät voi syödä sitä koska "siinä on hiilareita".

Supernannyn uudet opit- ohjelmassa oli ala-asteikäinen tyttö, nätti ja suloinen, joka oli mielestään ruma. Hän ei voinut mennä ulos leikkimään muiden lasten kanssa, saatika mennä kouluun, ennen kuin oli meikannut ja laittanut hiuksiaan parisen tuntia. Hänelle muotilehdistä oli tullut pakkomielle, ja hän ihaili kuvia loistokkaista malleista joilla oli täydellinen kroppa. Valitettavasti hän ei tietenkään ymmärtänyt sitä, että näitä kuvia käsitellään ja muokataan. Mistä tämä kaikki lähtee? Monet syyttävät mediaa, ja tottakai sillä on suuri vaikutus mitä mediassa näytetään, mutta kun kyse on pikkulapsista jotka eivät selaa muotilehtiä tai katsele mainoksia samalla lailla kuin teinit ja aikuiset, niin mistä tämä ilmiö johtuu?

Aloin miettimään asiaa toisesta näkökulmasta. Karppasin itsekin puolisen vuotta sitten, ja paino putosi 10 kiloa. Nyt se on kesän myötä noussut parisen kiloa, ja jostain syystä en enää ole tyytyväinen painooni, ja täten myös ulkonäössä on vikaa. Vatsa on liian suuri, pääni on liian pieni, hiukset liian ohuet, nenä ihan outo.. Kaikessa on jotakin vikaa. Näin ollen minäkin käyn sotaa itseni ja kroppani kanssa joka päivä, eikä se tee mielelle ja itsetunnolle hyvää. Miksen voisi antaa olla, hyväksyä että olen tämän näköinen ja nauttia kesästä ilman että jokaisen jäätelön jälkeen täytyy olla huono omatunto?
Mietin myös miten tämä vaikuttaisi lapsiini (jos minulla sellaisia olisi). He näkisivät että en ole tyytyväinen siihen miltä näytän, ja että yritän muuttaa ulkonäköäni. Mitä se opettaisi heille? Että täytyy olla mallin näköinen jotta voi olla onnellinen?
Päätin yhden asian. Tämän täytyy muttua. Laihduttamiset ja muut saavat lentää ovesta ulos, ja kunniaan terveelliset elämäntavat ja "normaali" ulkonäkö pikku "virheineen".


Onnellisuus kaunistaa. Sitten kun minulla on lapsia, haluan että he näkevät ja kokevat sen.