Joulu"loma"

Olemme tässä ajaneet edes takaisin koko joululoman ajan, ja loput lomasta menee samoissa merkeissä. Mutta sellaista se on kun ei ole omaa kotia täällä jonne voisi kutsua vieraita kylään. Tänään kävimme mökillä ja molemmat koirat olivat mukana. Pitivät kovasti kun pääsivät vähän vetämään pulkkaa ja riehumaan lumeen. Olemme kerenneet sukuloida, pelata kaiken maailman lauta- ja korttipelejä, nähdä ystäviä ja viettää joulua. Ja syöty on, niin että maha on pinkeänä koko ajan. Huh.


Koirilta vielä terveiset :)

Ett brev av en vän

Jag har suttit en stund framför datorn nu och vet inte riktigt hur jag ska klä det jag känner i ord..

Det finns vissa människor man behöver ha i sitt liv, för utan dem tappar man bort sig själv.
Dessutom blir det en slags tomhet inombords, som inte går att förklara innan den blir fylld igen,
och först då börjar man förstå varför man inte varit sig själv på en stund..

Jag är så otroligt tacksam över att ha en så bra vän.
Välkommen hem.

Kiirettä pitää

Ohhoh, siitä on hetki aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut yhtään mitään. Kuten olen tässä aikaisemminkin todennut, kiire pukkaa päälle. Olen Emmin kanssa juuri lopettelemassa Rogue - Fashion Liberation projektia, tai siis, projektin nettisivujen ja grafisen materiaalin tekemistä.

Käykää ihmeessä katsomassa: http://rogueworld.eu


Mitäs muuta nyt tapahtuu? Vanhan suurtorin joulumarkkinat alkoivat täällä Turussa viime viikonloppuna, ja olin siellä myymässä joulukortteja, pitsikaulakoruja ja puuluita. Päätin olla myymättä valaisimia, kelloja ja muita suurempia tuotteita, ja keskittyä pienempiin tuotteisiin.. Ja huomasin että se kannatti :)
Tulevana viikonloppuna myyn myös kierrätetystä pitsistä valmistettuja korvakoruja ja sormuksia, kaulakorujen lisäksi.

Olen myös työskennellyt opinnäytetyön parissa. En muista olenko kertonut siitä mitään, mutta suunnittelen (ja toteutan) sisustusta Café BrownZiin, joka sijaitsee Kultatalossa kolmannessa kerroksessa, kauppakeskus Hansassa. Yritän saada toteutuksen valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Tai no, jouluun mennessä, sillä joululoma vietetään Pietarsaaressa.

Joulun jälkeen tahti sitten hellittääkin, ainakin koulun osalta.
Sitten voi hengähtää. Mutta oikeastaan pidän tästä temposta, saapahan ainakin asioita tehtyä kun on pieni hyvä stressi päällä. :)

Hermoloma

Pian hypätään autoon, ajetaan satamaan ja sitten laivalle. Laiva vie meidät (toivottavasti) Tukholmaan, josta jatkamme autolla Uppsalaan. Aivan ihanaa päästä pois arjesta hetkeksi, en muista milloin viimeksi olisin ollut oikeasti lomalla. Tulee kyllä tarpeeseen.

En aio luea sähköposteja, vastata viesteihin tai muutenkaan miettiä mitään kouluun tai työhön liittyvää.
Niin, ja tänään pääsemme nauttimaan laivan seisovasta pöydästä. NAM.
Pääsen myös viettämään aikaa rakkaan ystäväni kanssa joka toivon mukaan palaa takaisin Suomeen pikapuolin.


Kiitos kiitos, hei hei!

Homemade subways

No nyt täytyy sanoa että oli hyvää!
Maistui ihan kuin Subwayn "Steak and cheese" -patonki. Teimme omia versioita Subwayn patongeista, ja olivat kyllä todella hyviä! Eli patonki puolikkaiksi, päälle voita, raastettua juustoa, sipulia ja mausteita (suolaa, roasted garli and pepper -sekoitusta ja grillimaustetta), sitten hetkeksi uuniin. Väliin vielä riistakäristystä, kurkkua, salaattia, oliiveja, kapriksia, lisää juustoa (mikä sulaa lämpimän riistakäristyksen ja leivän väliin), tervasinappia ja majoneesia. Ympärille voipaperia että leipä pysyy kasassa. Ei mitään terveysruokaa, mutta se ei nyt ollut tähtäimessä. Nam!

Softenin uudet tulokkaat

Niin, olen aivan unohtanut!
Eli siis Soften lanseerasi suunnittelemiani akustiikkapaneeleita, mallistot Soften Lines ja Soften Pastille. Oma suosikkini on tuo Web -paneeli. Vaikka mielestäni se muistuttaa ehkä enemmän timantin kulmikasta muotoa.

Tässä muutama linkki:

http://www.soften.fi/
http://www.soften.fi/paneelimallit.php
http://www.soften.fi/kuvagalwallp.php
http://www.soften.fi/suunnittelijat.php

Mustaa valkoisella

Olen viime aikoina huomannut että kaikki sopimukset täytyisi tehdä kirjallisena. Kaikki töihin tai muuhun sellaiseen liittyvä siis. Vaikka kuinka mitätön asia olisi, tai vaikka kuinka luotettava henkilö olisi kyseessä.

Nyt on kyllä niin paljon tekemistä että täytyy laittaa pökköä pesään jos meinaa deadlinet pitää.
Juu...

Two to go

Ensi viikolla voin luultavasti kertoa vähän mitä olen töissä tehnyt kesän ja syksyn aikana, ja laittaa muutama kuva uusista tuotteista jotka lanseerataan lähipäivinä. Kaksi päivää töitä jäljellä, ensi viikon maanantaista alkaen jatkuu koulu.

Nyt koirapuistoon.

Lasipurkit

Kun pää lyö tyhjää, vai lyökö?

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä tekstiä nyt jo monta kertaa, mutta joka kerta poistanut kirjoittamani. Asiat joista olin kirjoittamassa eivät tuntuneet kauhean tärkeiltä. Jotenkin tuntuu siltä, että kokoajan täytyisi tehdä jotakin järkevää ja tärkeää, ja tämä tunne on ruvennut lamauttamaan minut, enkä loppujen lopuksi saa mitään tehtyä. Vai saanko? En tiedä. Tahtoisin aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta se ei nyt onnistu. Liian monta asiaa roikkuu ilmassa, enkä itse voi tehdä paljoakaan jotta kyseiset asiat menisivät eteenpäin.

 Tässä vähän kuvia parin viime viikon tekemisistä..

Pitsikaulakoru joulumarkkinoille myytäväksi.

Inkiväärimuffinsseja, olen hurahtanut inkivääriin.

Röhnö(t).

Olin koko viime viikon illat koulussa värkkäämässä hyllyjä Café BrownZiin.

Cookie -taikina, josta tein keksejä (no shit!?) ja muffinsseja.

Nämä olivat hyviä.

Näistä en niinkään pitänyt, vaikka ovatkin samaa taikinaa..

Kaipuu

Sydämessäni on pieni tyhjä kolo, pienelle ihmiselle.

Puisia pöllöjä

Löysin netistä kuvan suloisista puusta tehdyistä pöllöistä (suunnitteilja Matt Pugh). Päätin varstaa hänen ideansa ja koittaa tehdä pari itse. Ajatuksena on että tekisin näistä suola- ja pippurisirottimet. Joulumarkkinoille? Ehkä. Saa nähdä miten aika riittää. Mutta pöllöthän ovat nyt pop, joten se voisi ehkä olla ihan hyvä idea.

Matt Pughin pöllöt.

Omat pöllöt. Tiedän, olen varas.

Curio

Kerroin aikaisemmin noista Vanhanajan Joulumarkkinoista, ja siitä että ajattelin osallistua niihin tänä vuonna. Tässä pöytävalaisin jota ajattelin myydä. Annoin sille nimeksi Curio, sillä se on suunniteltu lähinnä luoville ja uteliaille ihmisille. Valaisin on hyvin muuntautuva, ja siitä voi kasata omanlaisensa kokonaisuuden helposti. Kuvassa proto, johon tulee vielä pari muutosta.

Kommentit ja rakentava palaute on aina tervetullutta :)

Sunnuntai

No olipas kekseliäs otsikko..
Ihanaa kun on kämppä siistissä kunnossa, pölyt pyyhitty ja lattiat pesty. Tänään on ollut aika rentouttava päivä, tai ainakin rentouttava ilta. Emmi kävi täällä ja opetti minua vähän virkkaamaan (kiitos!), ja parin tunnin aikaansaannos on pieni, pyöreä säilytyskori. No, ei se kovin kauniin näköinen ole, vähän epätasainen, mutta ensimmäiseksi yritykseksi tämä saa kelvata. Nyt täytyisi vain keksiä mihin sitä käyttäisi...

Kävimme tänään myös Greenzissä syömässä salaatit ja Café Brownzissa mittailemassa vähäsen. Tämä liitty opinnäytetyöhöni, jonka aiheena on Café Brownzin konseptiin sopiva sisustus. Ehkä kerron tästä enemmän joku toinen päivä. Mutta todella kiva projekti!

 

Joulun odotus

Tiedän että jouluun on vielä pitkä aika, mutta minulla on jo varmaan kuukauden ajan ollut hirveä himo päästä tekemään jouluun liityviä asioita.. Ehkä se johtuu siitä että pian saa alkaa valmistamaan tuotteita Vanhanaja Joulutorille, joka järjestetään joka vuosi täällä Turussa. Olin parisen vuotta sitten siellä myymässä omia tuotteita, ja ajattelin osallistua tänäkin vuonna.

Päätin yhtenä tuotteena myydä joulukortteja. Tässä vähän esimakua.

Fresch start

12.1.2012 olen viimeksi käynyt kampaajalla. Tiedän, olen hyvin laiska sen suhteen, mutta parin tunnin päästä pääsen eroon tästä ihme hiusmöykystä joka pääni päällä asustelee. Ada & Olexi leikkasi viimeksi hiukseni, ja koska lopputuloksesta tuli hyvä, menen sinne taas.

Ennen sitä täytyy kuitenkin käydä Jätti Rätissä ja Muovitukussa. Huomenna Emmi tulee tänne ja opettaa minua virkkaamaan, joten täytyisi hakea vähän trikoota. Ihanaa, en ole nähnyt ketään ystävää pitkään aikaan. Saa nähdä mitä saamme aikaiseksi, jotain säilytyskoreja haluaisin tehdä. Jos meidän virkkaamisista tulee yhtään mitään, voisin yrittää muistaa laittaa vähän kuvia tänne huomenna.


Lopuksi terveiset meidän röhnöltä.

Järjestelmällisyys

Uskallan väittää, että olen hyvin järjestelmällinen ihminen, ja että asioiden organisoiminen on yksi vahvuuksistani. Tämä ei kuitenkaan ole ihan täysin totta, sillä kotona jäjestelmällisyys on hakusessa. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa vaikka on vähän sotkuista, kunhan ei ole likaista.
Vaikka meillä on iso vaatehuone, vaatteeni päätyvät aina jostain syystä lattialle sängyn viereen. Siinä on aika iso kasa, mutta tiedän aika tarkkaan missä kohti kasaa on mitkäkin vaatteet jne..
Organisoitua kaaosta siis.

Meillä on täällä kotona ihan liikaa tavaraa, eli perusteellinen siivous syksyn kunniaksi voisi olla ihan hyvä. Voisin varmaankin pistää puolet vaatteistani hyväntekeväisyyteen, mutta aina päässä pyörii ajatus "ehkä näitä voisi vielä joskus käyttää..".

Nyt kuuluu imurin ääni.. Taidanpa mennä tekemään oman osuuteni.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Tämän viikon aikana olen miettinyt normaalia enemmän, mitä elämältä oikein haluan. Olen pikkuhiljaa kuluneen vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että kaluste- ja tuotesuunnittelu ei ehkä ole sitä mitä haluan loppuelämäni tehdä. En kuitenkaan kadu sitä, että olen viimeiset kolme vuotta siihen kouluttautunut, päinvastoin. No, ehkä se ei ihan niin mustavalkoista ole kuitenkaan. Kyllä tuote- ja konseptisuunnittelukin kiinnostaa, mutta se tuntuu olevan niin kovin hidasta hommaa. Siis koko prosessi ideasta valmiiseen tuotteeseen. Kuuluuko sen todella olla näin hidasta? Graafisessa suunnittelussa onkin sitten vähän eri tempo, ainakin ymmärtääkseni. Siinä myös näkee lopputuloken nopeammin ja pystyy kätevämmin tekemään muutoksia kesken prosessin.

No, katsotaan minne elämä vie. Ennen työelämään astumista on kuitenkin pari muuta asiaa, mitä haluan tehdä ja kokea.

Outoja unia

Muistan yleensä aina (ainakin herättyäni) mitä unta olen yön aikana nähnyt. Voin sanoa että en viimeisen 10 vuoden aikana ole nähnyt yhtäkään "normaalia unta", sillä tarkoitan siis sitä että unessa tapahtuneet asiat olisivat jotekin realistisia. Viime yönä näin unta että asuin kadulla Pietarsaaressa, ja zombit hyökkäsivät yhtäkkiä. Kaupungissa syntyi kaaos ja kaikki yrittivät paeta, mutta kukaan ei oikein päässyt mihinkään kauas, vaan kaikki pyörivät siinä keskustan ympärillä. No, jostain syystä liikuin siellä yhdessä parin tyypin kanssa; toinen oli puhuva rotta/ihminen, ja toinen oli eräs Pietarsaarelainen puolituttu. Nämä olivat kai ystäviäni. Olimme menossa Skataan päin kun minulla iski kauhea karkkihimo, ja päätin pikaisesti kaiken kaaoksen keskellä poiketa Halpa-Hallissa. Siellä sain sitten hiiviskellä jottei zombit huomaisi minua. Paikka oli ihan pimeänä, rikottu ja muutenkin aavemainen. Loppujen lopuksi sain karkkini ja menin etsimään ystäviäni. Olin kuitenkin hukannut heidät, joten päätin mennä Skataan etsimään turvapaikkaa. Siellä oli muitakin ihmisiä piilossa. Jossain vaiheessa joku vahna mummeli avasi minulle ovensa. Kun astuin sisään, huomasin että siellä oli muitakin jotka olivat hakeneet turvapaikkaa, nimittäin Nalle Puh ja hänen ystävänsä. He olivat kiivenneet toistensa reppuselkään, koska luulivat että olisivat näin paremmassa turvassa. Kiipesin jonkun hyllyn päälle, ja menimme nukkumaan. Olin kuitenkin unohtanut lukita oven ja zombichihuahuat (kyllä, unessa oli sellaisiakin) olivat päässet sisälle. Ne raatelivat Nalle Puhin ystävineen ja mummeli juoksi pakoon. Tämän jälkeen heräsin.

Näen joka yö unta jossa on kaaosta, pelkoa, pakoilemista, kuolemaa ja syyllisyyden tunnetta. Ja vaikka kuinka epärealistisia unet olisivatkin, niin ne tuntuvat sillä hetkellä todellisilta. Ei siis kovin rauhoittavaa. Eikä ihme ettei ole yhtään levännyt olo kun herää...

Omat suosikit

Tässä vielä muutamia kuvia Habitaresta.
Värit jotka tällä hetkellä ovat tredikkäitä, sattuvat olemaan suosikkivärejäni. Pidän myös graafisista muodoista ja yksinkertaisuudesta. Myös luonto on minulle todella tärkeä, ja sitäkin oli tuotu eri tavion esille messuilla; osastoissa, tuotteissa ja materiaaleissa. Nouseva trendi on nyt täyspuu, joka on jo parisen vuotta ollut havaittavissa.

Tämä tuote/konsepti on ehdottomasti yksi suosikeistani, nimittäin Living Canvas.
Kasviseinä joka tuo lunnon sisälle, näyttää aivan mahtavalta ja puhdistaa huoneen ilmaa. Nam nam. Nämä myös suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, ja tuoteperheen takana oleva yritys, Green Huose Effect, lupaa ostaa 1000m^2 sademetsää suojelukseen World Land Trust -säätiön kautta, jokaista 1m^2 hankittua sienäpinta-alaa kohden. Ekologinen ja vastuullinen siis. Green House Effectillä on myös kauniit kotisivut, jotka löydät täältä.

Habitare

Koulusta järjestetään joka vuosi ilmainen bussikuljetus Habitareen, joten kävin eilen siellä. Viime vuosi oli pettymys, ei oikein mitään uutta, raikasta ja innovatiivista. Osastot olivat jokseenkin mitäänsanomattomia, eivätkä hallit muutenkaan olleet kauhen hyvin järjestetty; osastot ja tietyt alueet oli vaikeasti löydettävissä...
No, se oli viime vuosi se. Nyt olin positiivisesti yllättynyt, sillä ahead! -alueella oli paljon jänniä, uusia tuotteita ja konsepteja jotka inspiroivat. Trash designista nautin erityisen paljon. Teemana oli siis hotellihuoneet ja uusiokäyttö. Tässä vähän maistiaisia:

Jos ahead! -aluetta ei lasketa, niin messuilta ei mitään erikoista löytynyt. En ymmärrä miksei suomalaiset huonekaluja ja sisustustuotteita suunnittelevat ja myyvät yritykset voisi vähän kehittyä johonkin suuntaan... Samoja sohvia ja sisustusratkaiseuja vuodesta toiseen. Jotkut puolustelevat tätä sanomalla ettei kuluttaja osta muuta kuin sitä samaa vahnaa tuttua ja turvallista, mutta tätä en usko. Miten kuluttaja voisi ostaa mitään erikoista ja särmikästä kun sellaista ei ole tarjolla? Sanonpahan vaan...

Valoa syksyyn

Myönnän että olen vähän laiska tämän kirjoittamisen suhteen. Ei ole oikein ajatus kulkenut viime viikkoina, eikä kyllä ole hirveästi energiaakaan ollut mihinkään ekstraan. Ehkä se on tämä syksyinen sää...

No, oli miten oli.. Poikkesin tänään pikapikaa Ekotorissa, ja löysin pari lamppua jotka oli ihan pakko ostaa, kun eivät maksaneet kun 4 €/kpl. Syksyssä ja talvessa on se hyvä puoli, että voi luoda kodikasta tunnelmaa valaistuksella. Ostin metallisen, punaiseksi maalatun retrohenkisen pöytävalaisimen ja kangaspäällysteisen kattovalaisimen. Kattovalaisimesta tosin halusin vaan rungon, joten poistin siitä kankaan. Lamppu siihen täytyy vielä vaihtaa, kun tuo nykyinen on liian pitkä..


Huomenna kutsuu Habitare!

Voiko tietää?

Se oikea.
Mistä sen tietää, että on sen itselleen tarkoitetun kumppanin kanssa? Sen oikean kanssa? Kuulun niihin ihmisiin, jotka uskovat että kaikille on se yksi oikea. Mistä sen sitten tietää? Kyllä sen tietää, kaikki sanovat.

En voi kuin puhua omasta puolestani, mutta yhdyn tähän. Sen kyllä tietää.

Olen kullut monen muun sanovan samaa kun ovat tavanneet sen elämänsä ihanuuden. Moni heistä ei kuitenkaan enää ole yhdessä, joten voiko sittenkin olla että emme yksinkertaisesti voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Ihmiset kasvavat erilleen eri syistä, vaikkei mitään dramaattista olisikaan tapahtunut.

Uskallan kuitenkin väittää, että olen löytänyt sielunkumppanini, ja vaikka arjen stressi välillä pääsee yllättämään, olen aidosti onnellinen.

Old days

Selasin vähän tätä internetin ihmeellistä maailmaa yksi ilta, ja onnistuin löytämään vanhan kuvan. Parhaita hetkiä (ainakin minun mielestäni) olemme viettäneet ystävien kanssa mökillä. Pieni saunatupa täynnä teinejä. Niinhän sen kuuluu ollakin.

Superaamupala lättyjen, hillon ja kermavaahdon kera.
Saunomista ja laituiltahyppimistä.
Pelleilyä.
Elämää.

Kuvassa siis Sami, Ida ja minä.

Ystävät

Minulla on ystävä jonka kanssa muistella lapsuuden parhaita hetkiä.
Minulla on ystävä jonka kanssa voin puhua arjesta ja elämän pienistä iloista.
Minulla on ystävä jonka kanssa voin unelmoida ja suunnitella tulevaisuutta.
Minulla on ystävä jonka kanssa hiljaiset hetket eivät ole kiusallisia.
Minulla on ystävä joka osaa sanoa minulle asiat suoraan.
Minulla on ystävä jonka kanssa itkeä ja nauraa.
Minulla on ystävä joka tuntee minut paremmin kuin minä itse.

Olette minulle hyvin, hyvin tärkeitä.

Omatunto

He, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät miten helposti minulle tulee huono omatunto. Mielestäni se ei ole normaalia, ja se on alkanut vaikuttaa arkeeni huonolla tavalla.

Tässä esimerkki:
Jos saan kaupassa liikaa rahaa takaisin maksaessani ostokseni, vaikka kyse olisi vain parista eurosta, minun täytyy viedä ylimääräiset rahat takaisin kauppaan. Jos en tee sitä, minut valtaa syyllinen tunne ja huono omatunto joka kestää hyvin hyvin pitkään. Niin pienestä asiasta.

Ennen kesäloman alkua meillä oli koulussa viimesienä päivänä tilaisuus jossa opettajat ja oppilaat saavat antaa palautetta kuluneesta vuodesta ja sen sisältämistä kursseista. En ensin meinannut sanoa mitään, mutta kun kellään muullakaan ei ollut mitään sanottavaa, ja opettaja halusi meistä jotakin irti, ajattelin antaa vähän rakentavaa palautetta parista asiasta jotka ovat häirinneet minua jo pidemmän ajan. Yksi oli tehtävien ja portfolioiden palautusajan muuttaminen, toinen oli informaation huono kulku. Jostain syystä jotkut ottivat tämän henkilökohtaisesti ja olivat hyvin puolustelevia. Enkä todellakaan ollut tarkoittanut sitä niin.
No, mitä siitä sitten seurasi? Tämä ihana omatuntoni on tietenkin muistuttanut minua siitä joka ikinen päivä koko kesäloman ajan.. Ja kun asiat kasaantuvat siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää.


Onneksi minulla on tuo toinen puoliskoni joka ymmärtää kaikki oikkuni, ja voin olla oma itseni hänen seurassaan ilman että huono omatunto vaivaisi. Olet minulle tärkein.

Privacy Tree

Ohhoh, löysin juuri Tukholman huonekalumessuille suunnittelemani proton ruotsalaisesta lehdestä. Aika hauska juttu. Kuvan tuote, Privacy Tree, on siis tuossa vasta protovaiheessa. Olen nyt kehitellyt sitä ja siihen kuuluvaa tuoteperhettä, ja toivon mukaan nämä olisi pian myynnissä.

Tässä muuten linkki Stockholm Furniture Fair 2012 -projektimme kotisivuille; http://www.bttr2012.com/.
Klikkaamalla minua ja luokkakavereitani pääset katsomaan mitä suunnittelimme ja valmistimme messuille. Kirjoitimme projketin aikna myös blogia; http://bttr.papper.fi/.

Nuori, innokas ja ehkä vähän naiivi

Huomaan joka päivä, että vien työasiat ajatuksissani mukaan kotiin ja mietin niitä aika paljon. Eli siis aina kun en tee mitään mikä vaati jonkinlaista aivotoimintaa. Eli usein. En kuitenkaan laske sitä työnteoksi, eikä se haittaa minua (enemmän se varmaan haittaa tuota minun miestäni) vaikka ajatukset valtaavat pääni, sillä ideat tulevat silloin kun ne tulevat, eikä niille mitään voi. Pidän työstäni, ja jaksan innostua pienistäkin edistymisistä aina uudelleen ja uudelleen.

Choose a job you love, and you will never have to work a day in your life.

Haluaisin myös muiden tuntevan samoin. Tiedän ettei se ole jokaisen kohdalla mahdollista, mutta upeaahan se olisi jos kaikki olisivat onnellisia työssään ja viihtyisivät työpaikallaan. Haluan kuitenkin yrittää tehdä sen minkä voin jotta asiat olisivat näin, vaikka se ei ihan helppoa ja ruusuista olisi. On ehkä vähän naiivia ajatella että kaikkia asioita pystyy muuttamaan, mutta olkoon.

Only those who risk going too far, can possibly find out how far one can go.

Inspiraation löytäminen

Uskon että ihmisen luovuus on synnynnäistä. Sitä joko on luova, tai sitten ei ole. Enkä usko että se voi yhtäkkiä kadota johonkin. Mutta voiko inspiraation kadottaa?

Aivan varmasti voi. Mutta minkä kadottaa, sen voi myös löytää uudestaan. Vaikea osuus on keksiä miten sen löytää. Varsinkin kun kyse ei ole omasta, vaan jonkun muun inspiraatiosta.

Päivän kolme sanaa

Kipu,
luovuus,
rakas.

Sunnuntaibrunssi

Eilisen ruokaa oli jäänyt yli, joten söimme aamupäivällä jämät. Ruokana oli kotitekoiset hampurilaiset. Ostin kesällä todella hyvän kirjan, nimeltään "Grillimestari". Löysin siitä majoneesiohjeen jota olen muutaman kerran käyttänyt, tosin olen tehnyt pienempiä määriä ja vaihtanut mausteet. Täytyy sanoa etten edes tiennyt että majoneesia voi tehdä itse, ja että se vielä kaiken lisäksi olisi niin helppoa.. Kun ystäväni kysyi mitä purkissa oli, vastasin että "kotitekoista majoneesia".. Hän luuli että olin ostanut majoneesia ja maustanut sen itse. Haha, ei ihan ;)


Tässä ohje:

1 kananmuna
1 tl sinappia (itse käytin tervasinappia)
1 dl rypsiöljyä
1 dl oliiviöljyä
mausteita oman mielen mukaan (esim. valkosipuli, grillimauste, curry..)

Sekoita yleiskoneessa tai tejosekoittimessa kananmuna ja sinappi. Lisää sitten öljyt tasaisena norona ja sekoita kunnes majoneesista tulee sakeaa. Mausta lopuksi oman mielen mukaan. Kun majoneesi saa seistä pari tuntia jääkaapissa siitä tulee vielä sakeampaa eikä valu. Tämä säilyy jääkaapissa esim. lasipurkissa 3 päivää.

Vesipuisto Jukupark

Vietimme parisen tuntia Jukuparkissa tänään ja täytyy kyllä sanoa että oli ihan hyvä paikka! Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta ei myöskään ihan huono vaikka vähän enemmän lämpöä olisin toivonut. Ystäväpariskunta Vaasasta oli meillä kylässä, ja heidän kanssa kävimme siis Jukuparkissa.

Tässä pari kommenttia Jukuparkista:

Plussaa:

•  paikka on siistissä kunnossa
•  vesi altaissa ja liukumäissä on oikeasti lämmintä
•  alueella on paljon hyväkuntoisia aurinkotuoleja
•  eri "tasoisia" liukumäkiä, kesyjä ja hurjia, eli kaikille jotakin
•  kukaan ei varastanut pyyhettäni vaikka se oli jätetty aurinkotuolille
•  liukumäkiin ei tarvinnut jonottaa kuin pari kertaa eikä sekään ollut kauan
•  mukavat työntekijät
•  renkaita (joilla laskettiin tietyistä liukumäistä) ei juuri tarvinnut jonottaa
•  suuri sauna
•  lapsilla oma suuri allas mistä löytyy kaikkea kivaa

Miinusta:

• pukuhuone oli aika pieni ja ahdas
• kaapit olivat pieniä
• paikka oli parissa tunnissa nähty ja koettu

Suosittelen lämpimästi!

Suolaiset muffinssit

Olen joskus löytänyt tämän ohjeen ja kirjoittanut sen ylös. En valitettavasti muista mistä sen olen varastanut, mutta tämä on helppo tehdä ja sopii aamupalaksi tai iltapalaksi, erityisesti karppaajalle. Tämä on vähän niin kuin munakas, mutta parempi.


4 kananmunaa
loraus kermaa
juustoraastetta (ohjeessa pieni pussillinen, itse pistin enemmän)
pekonia
ruokalusikallinen soijarouhetta
mausteita oman mielen mukaan


Kaikki ainekset sekoitetaan, laitetaan muffinssivuokiin ja paistetaan uunissa 200 asteessa kunnes ovat paisuneet ja saaneet väriä. Eli siis toisin sanoen erittäin helppoa.

Taivas repesi ja sydän suli

En varmaan ollut ainoa joka heräsi monta kertaa viime yönä...
Vaikka ukkosmyräkkä salamoineen on jännä ja kaunis, toivon että ensi yönä saa nukkua kunnon yöunet.


Koirapuistossa oli tänään aivan ihanan lutuinen leonbergin pentu. Vaikka se oli vain 5 kuukautinen se oli jo melkein Pacon kokoinen. Aww.

Kuvan otti Niklas, jonka jälkeen vähän rajasin sitä.

Zoolandia

Olimme päättäneet viedä serkkuni Zoolandiaan, sillä paikkaa oltiin kehuttu töissä. Kuten varmasti monet muutkin internetin käyttäjät menin Zoolandian kotisivuille selvittämään millainen paikka se oikein on, mutta löysin sieltä vain muutaman kuvan. Tosin löysin kyllä listan alueen eläimistä ja puuhista, mutta olisin kaivannut enemmän kuvia. Googlen kuvahakukaan ei voinut auttaa minua tässä.


Tässä Zoolandiasta hyvin lyhyesti: paikka on tarkoitettu lapsiperheille. Serkkuni ovat 7-vuotias tyttö ja 10-vuotias poika, joille riitti tekemistä ja katseltavaa koko päiväksi. Heidän mielestään ainakin krokotiilit ja muut matelijat olivat paikan kohokohta, ja mönkijällä ajo sekä polkuautot olivat myös pop. Alueella oli myös lintutalo, strutseja, emuja, alpakka ja erilaisia riistaeläimiä. Myös pari aasia, poni, muutama hevonen ja lampaita löytyi, ja näitä pääsi myös silittämään (kunhan tulivat aidan luo). Hirvet ja villisiat olivat päättäneet mennä nukkumaan, joten niitä emme oikein nähneet mikä oli pieni pettymys.

Kun lapsille tuli niin kuuma että toinen rupesi vähän mököttämään, oli aika vaihtaa uikkarit päälle ja mennä vesikupolille pomppimaan. Vierestä löytyi myös kaksi pientä "uima-allasta", jotka tosin olivat tarkoitettu hyvin pienille lapsille. Altaiden vieressä oli puiden varjossa piknikpöytiä mihin vanhemmat voivat parkkeerata vahtimaan muksuja. Ja sitähän se oikeastaan koko päivä oli; muksujen seuraamista. Aikuisille siellä ei oikeastaan ollut muuta kuin eläimet ja kahvilat. Meillä oli onneksi omat eväät mukana joten paikan päältä emme ostaneet kuin kupin kahvia ja jäätelöt.

Zoolandian kotisivuilla lukee että siellä on huvipuistolaitteita. Nyt ei kuitenkaan kannata odottaa mitään Power Parkin tai Särkänniemen tasoista menoa, sillä laitteet on tarkoitettu tarhaikäisille lapsille. 7-vuotiaalle ne olivat liian kesyjä. Kaikki lihasvoimalla liikkuvat menopelit olivat sitäkin hauskempia, ja niihin palattiin muutamaan otteeseen. Yksi kohokohta oli myös benji-trampoliini.

Se on selvä että paikka on tarkoitettu lapsille, joten niistä voi hyvin maksaa sen 19,50 € maksavan rannekeen. Mitä en ymmärrä on miten aikuisiltakin peritään sama maksu kun siellä ei voi tehdä juurikaan mitään?



Oli miten oli, päivä oli onnistunut ja muksut olivat iloisia, niin myös me "aikuiset".