No ei nyt ihan sokea kuitenkaan... Kävin joskus viime syksynä näöntarkastuksessa, ja sain lukulasit + semmoiset mitä pitäisi käyttää mahdollisimman usein päivittäin. Tv:n katselulaseiksi optikko niitä sanoi. Noh, valitsin kaupasta kahdet lasit joita inhosin vähiten. Tämä oli suuri virhe. Ei pitäisi tyytyä johonkin huonompaan, jos sitä mitä oikeasti haluaa ei ole tarjolla. Mutta mitä muutakaan siinä tilanteessa voi? Kotona käytän laseja kun työskentelen koneella (silloin kun muistan), ja nyt alan huomaamaan miten huono näkö minulla oikeati on. Optikkokin oli sanonut, että mitä enemmät silmät tottuvat laseihin, sitä huonommaksi näkö muuttuu (tai siltä se ainakin tuntuu).
Tästä tulikin mieleen.. Eräällä ystävälläni on huono näkö, ja lukiossa kun oli erilaisia kokoontumisia, hän paikansi ystäväporukkamme hiusteni avulla. Olin ainut jolla oli siihen aikaan pinkit hiukset koulussa, ja kun hän ei kaukaa erottanut ihmisiä toisistaan, hän haki katseellaan pinkkiä, tupeerattua hiuspehkoa, ja pääsi näin meidän luokse. Voi niitä aikoja.. Olen kuitenkin iloinen ettei näkö ole niin paljoa päässyt huononemaan.
Voi kun löytäisi sellaiset hienot rillit jotka sopisivat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti